Walchensee oli puoliksi extempore-idea poikaystäväni kanssa päätettyämme ajaa päiväksi Starnbergerseelle, joka on paljon lähempänä Müncheniä. Kuten meille lähes aina käy, ajoimme Starnbergin ulosajon ohi :-D Ei se sitten lopulta haitannutkaan, sillä vaihdoimme suunnitelmia!
Walchenseen ympäristö on otollinen vaeltamiselle, mutta helteellä meitä houkutteli vain rannalla makaaminen. Itse olisin halunnut maata oikein auringossakin, mutta bulgarialainen poikaystäväni vihaa suoraa auringonpaistetta ja halusi etsiä ehdottomasti varjopaikan. Välillä hän ihmettelee suomalaisten tapaa ottaa aurinkoa ja olla joka hetki ulkona, kun aurinko paistaa :-D Walchenseellä oli myös paljon purjelautailijoita, jotka oli vallannut koko ranta-alueen. 
Aivan elokuun alussa nykyisen työpaikkani tiloja remontoitiin n. viiden päivän ajan, joten luppoaikaa siunautu hyvin. Tiesin saksalaisen kaverini, johon entisessä työpaikassani Gastissa tutustuin, lomailevan äitinsä luona Ulmissa. Lähdin siis tutustumaan Ulmin kaupunkiin ja jäin yökskin, ettei koko päivää tarvinnut istua bussissa. Ulm oli pieni, mutta sympaattinen. Tykästyin ainakin vanhaan kaupunkiin ja kanaaleihin. Keskustasta löytyi myös "Ulmer Münster"-kirkko, jonka torni on maailman korkein. Ja mehän kiivettiin sinne rappusia pitkin! Hauskaa Ulmissa oli myös se, että Tonavan jakaa kaksi osavaltiota. Ulm on jo Baden-Württembergiä ja joen toisella puolella sijaitseva yliopistokaupunki Neu-Ulm kuuluu vielä Baijeriin.
Ulmissa kiertelimme kaupungilla ja juttelimme kuulumisia, sillä emme olleet nähneet vähään aikaan työn loppumisen jälkeen. Me molemmat olimme vielä tietämättömiä siitä missä aiomme syksyllä opiskella. Illan tultua menimme yhdessä kaverini poikaystävän luokse istumaan iltaa ja grillaamaan. Olin ainoa, joka ei ollut saksalainen, mikä on minulle vielä kahdenkin vuoden jälkeen vähän outo tilanne. Ymmärrän kyllä kaiken ja pysyn perässä keskusteluissa, mutta auta armias kun paikalle saapuu vanhempi saksalainen, joka puhuu täysin murtaen. Silloin ei enää auta kun kysyä jatkuvasti bitteä... Ketään en heistä kaveriani lukuunottamatta tuntenut, joten sain taas vastailla kysymyksiin Suomesta ja selittää miksi ylipäätään muutin Saksaan. Oikeastaan olen jo kyllästynyt vastaamaan "miksi joku muuttaa Suomesta Saksaan?"-kysymyksiin. Helpoimmin pääsisin vastaamalla "Miksi en?". :-D Monet ajattelevat, että kaikki asiat olisivat Suomessa paremmin, eivätkä kertakaikkiaan ymmärrä miksi tänne tulin, Vaikka kuinka perustelisin.
Täällä on ollut vaikeaa ystävystyä saksalaisten kanssa. Kuten suomalaisetkin, ovat saksalaiset hitaasti lämpeävää porukkaa. Jos kuitenkin sattuu ystävystymään saksalaisen kanssa, tulee ystävyys yleensä kestämään pitkään. Ulmissa huomasin kuinka vieraanvaraista porukkaa saksalaiset ovat vieraan saapuessa kylään. Multa kyseltiin koko ajan haluanko enemmän syömistä tai juomista, onko mulle varmasti ok jos tehdään näin, ei kai mulla vaan ole kylmä ja nukuinko hyvin ym. Heille oli tärkeää, että viihdyn. Yksi saksalainen lainasi mulle jopa bussikorttiaan, ettei mun tarvinnut maksaa bussimatkaa :-D Lisäksi kaverin äiti kysyi jo heti kättelyssä, että voiko hän sanoa "du" teitittelyn sijaan. Se oli mulle hassua, sillä en oleta mua vanhempien ihmisten teitittelevän mun ikäistä. Saksalaiset ovat kuitenkin stereotyyppisesti todella kohteliasta sakkia. Täällä vanhempia ihmisiä kunnioitetaan ja julkisilla liikkuessa heille tarjotaan istumapaikkaa. Kiitosta ja olehyvää hoetaan joka paikassa. Ihmiset myös auttavat kantamaan matkalaukkuja ja lastenrattaita rappusissa. En kuitenkaan tarkoita, että jokainen olisi täällä noin huomaavainen. Asiakaspalvelutyöntekijänä olen kyllä nähnyt saksalaisten käyttäytymistä ääripäästä toiseen ääripäähän.
Ei sen enempää. Nyt on irrottauduttava tietokoneen äärestä ja lähdettävä nauttimaan ensimmäisestä aurinkoisesta päivästä tällä viikolla. Tänä vuonna sää on ollut aivan hirveä Münchenissä, niin oon yrittänyt nauttia jokaisesta hyvästä päivästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti