Hallo pitkästä aikaa! Mä oon jotenkin laiskistunut bloggaamisen suhteen, koska siinä on aina niin kauhee vaiva siirtää kuvia koneelle ja mä en tykkää postata ilman kuvia. Lisäks mulla on ollu paljon ohjelmaa ja oon ollu tien päällä jopa enemmän kun kotona. Tässä on ollut myös vähän asioiden järjestelyä, koska oon tosiaan vaihtamassa host perhettä pian. Au pairina olo ei oo aina pelkkää hauskanpitoa, vaan tää on yllättävän rankkaa hommaa - ei fyysisesti vaan henkisesti. Enkä nyt tarkoita Suomi-ikävää tai koti-ikävää, vaan sitä, kun sä joudut asumaan työpaikalla. Välillä tuntuu, että aina kotona ollessa olisi töissä. Joskus myös käy huono tuuri perheen suhteen, eikä kemiat kohtaakaan. Jotkut luovuttaa ja lähtee takaisin sinne mistä tulikin, mutta mä halusin ehdottomasti jäädä Müncheniin ja vaihtaa perhettä.
Viime aikoihin on mahtunut päivän kestäviä minireissuja mm. Dachaun kaupunkiin, Dachaun keskitysleirille ja Füsseniin, jossa on tunnettu Neuschwansteinin linna. Eli toisin sanoen oon päässyt yliviivailemaan mun Bucketlistiä heheh. Viime viikonloppuna me tehtiin suomiporukan kanssa puoli spontaanisti reissu Prahaan, joka oli kyllä kaiken sen rahantuhlaamisen arvosta. Tähän vois heittää lainauksen:
"Travelling is the only thing you buy that makes you richer".
Kahtena sunnuntaina me ollaa tyttöjen kanssa käyty Dachaussa, joka on vähän pienempi kaupunki ihan Münchenin kupeessa. Ekalla kerralla meijän pääkohteena oli keskitysleiri, josta mulla ei oo oikeestaan hyviä kuvia. Se oli kuitenkin tosi ikimuistoinen paikka ja sai lähinnä miettimään, että miksi kukaan on tehnyt tällästä. Miten yksi ihminen on saanu koko kansan puolelleen? Me oltiin siellä opaskierroksella, jossa opas antoi meille kotitehtäväks syödä viikon ajan vain yhden leivän päivässä ja juomaan pelkkää vettä. Kukaan meistä ei varmaan sitä kotiläksyä toteuttanut, mut siitä sais tuntea sen nälän tunteen, mitä leirillä oli. Leirin jälkeen me kavuttiin vanhan kaupungin katuja pitkin kukkulalle, josta näkyi koko kaupunki ja hyvän sään aikana vähän myös vuoria. Dachaun linnan ravintola oli kuitenki sen verran tyyris, että me mentiin takas alamäkeä vanhaan kaupunkiin. Se kannatti, koska löyettiin maailman ihanin kreikkalainen ravintola! Käytiin siks Dachaussa sitä seuraavana sunnuntaina uudestaan pelkästään hyvän sään ja kyseisen ravintolan takia :-)
Toinen sunnuntaireissu tehtiin Füsseniin, jossa on Neuschwansteinin linna. Junamatka kesti puuduttavat kaks tuntia ja takastulomatkalla me jouduttiin menemään myös bussilla... Kannatti silti ehdottomasti käydä, koska tuo oli ehkä kauneimpia paikkoja ikinä! Sääkin suosi, vaikka ylhäällä oli suht viileä syysilma. Teki hyvää kävellä raikkaassa vuoristoilmassa suurkaupungin pölyn sijaan. Yheltä sillalta sai tosi hyviä kuvia linnasta, mut korkeen paikan kammosena mä vihasin sitä siltaa, vaikka siellä oli söpöjä rakkauslukkojakin :-D Junalle takasmennessä mun tilaus ravintolassa meni täysin pyllylleen :-DD Sain mozzarella salaatin sijaan kalasalaatin ja radlerin sijaan kaljaa. Noh, tuli halpa ateria, kun jouduin maksaa pelkän juoman ;-)
Viime viikonloppuna oltiin neljän hengen porukalla Prahassa, jota sanotaan Keski-Euroopan Pariisiks. Mentiin DB:n bussilla perjantai-iltana ja tultiin sunnuntaina junalla takasin. Tuntu siltä, että olis ollu kauemminkin kuin viikonlopun - hyvä vaan. Mun suosikkipaikka oli ehottomasti Charles Bridge (alin kuva), joka oli päivisin todella vilkas ja täynnä taitelijoita ja katusoittajia. Illalla me kaikki istuttiin hetki sumuises säässä tuolla sillalla, kuunneltiin musiikkia ja oltiin ehkä maailman onnellisimpia. Jokainen vastaantulija hymyili meille. Muistan kun hostellille mennessä tokasin kuinka siistiä olis vaan istua tässä sillalla hämysessä valossa ja vaan chillailla - ja mehän toteutettiin se. Me ehittiin maistaa paikallista herkkua, joka oli tikun ympärillä paistettava sokerinen pulla. Me ehittiin myös nähdä viisikerroksinen yökerho, joka on Euroopan suurin. Yhellekään paikallisille me ei puhuttu, koska baarit tuntu olevan täynnä saksalaisia. Weird. Vaikka me nyt Tsekeissä oltiinkin, niin mun täytyy myöntää, etten mä vieläkään tiiä kyseisestä maasta juuri mitään. Ainoostaan sen, että paikallinen valuutta on koruna, kielestä ei ymmärrä yhtikäs mitään ja tunnetuin piirroshahmo on maailmalla tunnettu Myyrä. Ja niitä myytiin maatuskojen, avaimenperien ja pehmolelujen muodossa joka puolella. Prahan mäkistä ei saanut majoneesia niinkun Saksassa :-( Ja metrot kulki nopeampaa kuin Münchenissä. Siihen jääkin mun Praha ja Tsekki tietoisuus. No mut varmasti meen uuestaankin some sunny day :-)
