Meine erste Woche

Elikkäs tiistaina mä lensin Kööpenhaminan kautta Müncheniin. Mua lähinnä jännitti se Köpiksessä vaihtaminen, mut kaikki suju iha ongelmitta ku se kenttä oli tosi selkee (mut ihan jättimäisen valtava). Münchenin päässä mua vastassa oli host-isä, jonka kanssa me sitten ajeltiin tänne kotiin. Iha järkyttävää miten mun enkku ja saksa takkuilee... Mut kyllä tää tästä varmaan :-D Mulla on siis vaa yks 5 vuotias poika hoidettavana, joka on tähä asti tullu joka aamu herättää mut kun sillä ei oo vielä päiväkotii haha. Täällä on käymässä myös pojan isovanhemmat, jotka puhuu pelkästään saksaa mulle. Ihan hyvin mä ymmärrän kuunnellessa, mut itte meen vielki puhues aika lukkoon... Joka päivä oon kuitenkin oppinut jotain uutta esim sanontoja tai sanoja pelkästään kuuntelemallaki ja sillä että oon ees jotain yrittäny sanoa, eli tästä on suunta vaan ylöspäin! On tää kuitenki ollu aluks tosi väsyttävää yrittää pysyy kärryillä enkussa ja saksassa. Lisäks oon niin tottunu iltatöissä olemiseen, niin nää aamuherätyksetki on väsyttäny aikamoisesti...

Tänne mun huoneeseen oli jätetty Suomi-Saksa-sanakirja, jonka avulla oon suomentanu sanoja, joita en muista tai tiiä ollenkaan. Viimeks Münchenis käyes ostin tollasen "laiskan ihmisen päiväkirjan", johon rastitellaan ja kirjotellaan sitä sun tätä, niin sekin auttaa mua vähän saksan oppimisessa vähä hauskemmalla tavalla ku pänttäämisellä.

Käytiin eilen jäätelöllä eläinpuistoretken jälkeen! Että mä rakastan kaikkia näitä jäätelöitä täällä, etenki kirsikkajäätelöä nomnom!

Täällä on nyt villityksenä "gummiarmband" eli tommoset kuminauhoista tehdyt rannekorut ja kaulakorut, mitä ikinä sit haluukaan niistä tehä. Mutki opetettiin tekeen tollanen, niin mähä sitte tein :-D Oon mä ihan perinteisiä HAMA-helmiäkin tehny, joita mäkin joskus ala-asteikäsenä väsäsin. Nostalgista haha.

Oltiin siis eilen Berg Tier Parkissa, joka on enimmiksee lapsille ja lapsiperheille tarkotettu vuoristoeläinpuisto. Eläinten lisäks tuolla oli kaikenmaailman trampoliineja ja "hyppymäkiä" (mitä nyt onkaan). Must toi oli tosi hauska paikka, koska ei Suomessa tollasia paljon nää! Eläimiä sai myös ruokkii ja esim. lampaiden ja kilipukkien joukkoon ois saanu mennä juoksenteleenki. Takana näkyy myös Alppien huippuja, tosin tässä kuvassa aika huonosti. Harmittaa ku en ottanu ihan kunnon kameraa mukaan, koska kännykällä ei saanu mitää erityisen hyvii kuvia!


Lampaat näytti enemmänki Nalle Puhin Ihaalta, enkä pystyny olee nauramatta niille ahahahah :-D Niin koomisen näkösii. Joku lapsi noitten seassa juoksennellessa alko itkeen. Eihä toi kieltämättä miltään erityisen suloselta näytäkkää, nii ymmärrettävää :-DD
 
Tuolla pääs myös ihan eläinten sekaan metsäänki! Noi "bambit" oli kyllä niin kauniita, mut säikkyjä iha niiku arvelinki.

Lopussa iski sit niin nälkä, että mä ehin jo haukkasta palan tosta makkarastaki ennen kuvan ottamista... :-D Must on huvittavaa, että täällä eläinpuistoissaki on melkeinpä vaa erilaisia wursteja, eikä mitään perinteisiä hamppareita sun muita mitä Suomen huvipuistoissa. Aika halpoja ruuatki on täällä.
Mä oon viihtyny täällä tähän asti hyvin, eikä oo tullu vielä ainakaan kovin koti-ikävä. Vähän on ollu semmonen sormienpyörittely-olo, kun ei tunne ketään. Semmonen "mitäs täs ny tekis"-olo. Oon tän vuoden aikana tottunu näkemään usein kavereita ja olemaan koko ajan jossain liikkeellä tai sitten töissä, niin nyt tuntuu hassulta olla taas paikassa, josta ei tunne ketään. On niin vaikee myös ns. rentoutuu, kun on tehny suht paljon fyysistä työtä kesän aikana ja muutenkin ollu koko ajan liikkeessä. Tietty myös vieras kieli, uudet rutiinit ja uus arkirytmi on väsyttäny jonkun verran, niin oon ollut tosi väsyny. Onneks on sentään Facebookin "Aupairs in Munich"-ryhmä, jonka kautta oon saanu kontakteja muista au paireista. Esimerkiks tänään mä kävin ukrainalaisen ja ruotsalaisen tytön kanssa ulkona ja oli kyllä tosi kiva saada oman ikästä seuraa. Oli tosi kiva jakaa au pair kokemuksia ja puhua omista maista, koska se oli tosi avartavaa jakaa kokemuksia jonkun kanssa. Mut nyt mä jatkan Salkkareiden kattelua, kun sain ne toimimaan täällä, vaikka normisti ne ei edes näy Saksassa! Jotenka Gute Nacht und schönes Wochenend! ;-)

Sä voit liitää sä voit bailaa

Nyt on sitten pahin ressi alta pois eli tavaroiden muuttaminen äitille Hämeenlinnaan. Vielä ois kämpän siivoominen ja avainten luovutus edessä, mut sen jälkeen mä voin vaan keskittyä olennaiseen eli lähtemiseen. Muutin perjantaina tunnin yöunilla suoraan kaheksan tunnin työpäivän jälkeen, minkä jälkeen sattu joka paikkaan. Vikan mäkkivuoron jälkeen mulla oli voittajafiilis, mut samalla haikee olo. Mä vihaan hyvästelyjä. Vasta tän viikonlopun aikana mä oon tajunnu, että lähtö on oikeesti eessä. Pidin läksiäiset ja synttärit samaan aikaan, mikä sai tän kämpän pullolleen mun kavereita - niin vanhoja ku vähä uuempiiki. Mä oletin, ettei mulle ostettais lahjoja, muttaaahh kuten kuvasta näkyy nii moni päättiki yllättää mut! Pulloja en ehkä Saksaa raaski kuljettaa, mut kaikki muu lähtee kyllä messiin :-D Fazerin sinistä on meinaa varmasti ihana syyä joskus Suomi-ikävään. Nyt on sitten 20 vuotta mittarissa ja teinivuosi takana, joten on aika rauhottuu.... Ehkä. Aamun väsymyksestä huolimatta mä jaksoin lähtee vetää kaupungille pienet sightseeingit bileiden pohjalaisille ja stadilaiselle vahvistukselle, jotka ei oo oikei Hämppälinnassa käyny. Käveltii satoi rappusia Aulangon näkötornis ja karhupatsaiden takii, safkattii Hesessä ja ajettiin ympäriinsä. Oli haikeeta sanoo heipat, mut mä tiiän että tuun näkeen nää ihmiset taas pian! Viikonloppu ja synttärijuhlat suju tosi hyvin ja kaikilla tais olla hauskaa. Mä en oo mikää superi järkkäileen kemuja, mutta tällä kertaa mä koin onnistuneeni iha buenosti. Porukkaa oli ja kaikilla oli hauskaa, ei kai siinä muuta vaaditakaan. Nyt kelpaa kyl lähtee maailmalle, kun on tälläsiä ihmisiä jokka oottaa mua takasin Suomeen :-)

How lucky I am to have something that makes saying goodbye so hard

Syksy tais tulla, vaikka vasta äsken helteet ei ottanu hellitäkseen. Mun puolesta vois aina olla kesä - ei kuitenkaa iha niin kuuma mitä on ollu. Mä jätin just taakseni ehkäpä tähänastisen elämäni parhaimman kesän taakse. Mä paahdoin töissä mäkissä, jossa oli yhtä tuskaa olla töissä helteellä, mutta vapaatakin oli ihan tarpeeks. Mulla oli myös kahen viikon kesäloma, jollon en halunnu kuulla sanaakaan big maceista tai euron juustoista. Kesällä mä ehin käyä Provinssirockissa, Tallinnassa ja Saksassa. Mä tingin liikaa yöunista, tein typeriä juttuja joista ei ehkä voi olla kovin ylpee, liftasin, raadoin mäkissä ties missä olotilassa, järkkäsin ylläripiknikin hyvälle ystävälle, löhösin Suomenlinnan kallioilla, elin hetkessä, terdeilin. Mä oon tän vuoden puolella tutustunu niin moniin uusiin ihmisiin, et on osittain tosi haikeeta lähtee ja jättää tää kaikki taakse. Toisaalta täytyy olla vaan onnellinen siitä, että mulla on täällä ihmisiä, joita ikävöidä _hyvällä tavalla_ ja jotka oottaa mua takasin Suomeen.

Hassuu lähtee myös Helsingistä pois, koska vastahan mä ehin sinne kotiutua. Ei enää maailman hirveimpiä kassajonoja maito-ostoksilla lähikaupassa Kantsun jättimäisessä Prismassa tai BK:n terdellä möllymistä. Ei extempore ajeluita ja reissuja. Onneks muistot säilyy, ja oon varma, että mulla tulee vieläkin unohtumattomampia kokemuksia Saksassa. Oon siis edelleen tosi hyvillä mielin lähössä. Oon sen verran sopeutuvainen, että uskon sopeutuvan myös Müncheniin.
 '
Mun viimeinen viikko Suomessa on ollu tosi stressaava. Mä oon soitellu puhelinliittymistä, käyny töissä, nähny kavereita niin paljon ku mahollista, pakannu tavaroita pahvilaatikoihin, myyny pari huonekalua ja lähinnä juossu paikasta toiseen pää kolmantena jalkana. Uni on ollu aika vieras käsite viime aikoina, nimimerkillä muutin tänään mun tavarat Helsingistä Hämeenlinnaan äitin luokse 1h yöunilla suoraan 8,5h työpäivän jälkeen. Sen voin sanoo, että ens yönä nukuttaa aivan varmasti :-D Eikä mua toistaseks toi tunnin yöuni kaduta, koska pitihän työpaikan kesäpäivät viettää loppuun asti aamuvuorosta huolimatta. Yolo, vai miten se meni.

Jotenkin tää lähtö on yhtäkkiä vaan pamahtanu suoraan eteen, mutten vieläkään oikein osaa kuvitella asiaa. Tajuun tän kaiken varmaan vasta perillä Saksassa. Fiilis on kuitenki kaiken tän stressin ja haikeuden keskellä tosi hyvä. Lähes kaikki lähtövalmistelut on kohta hoidettu loppuun asti (mun tavaratki mahtu kaikki nippanappa varastoon JES!!), niin enää mun ei tarvii suhtautua tähän lähtemiseen stressaamalla, vaan vaikkapa väsäämällä bucket listei mitä mä au pair vuoden aikana haluan nähä ja kokee :-)
Kirjottelen varmaan ens kerran perillä Münchenissä, koska mulla tulee oleen suht kiireinen viikonloppu!

Ollaanko tämä kesä näin?

Eilen mun sisäinen lapsi heräs henkiin. Aamupäivällä mä kävin Hietsun kirppiksellä pyörähtämässä ja pällistelemässä, mut en onneks ostanu mitään. En oo ostellu kesän aikana juuri mitään just tätä Saksaan lähtöö aatellen, koska mitä vähemmän tavaraa sen parempi. Iltapäivä meniki sitte sekä auringonpaistees että ukkoskuuros Korkeesaaressa, jossa en muista käyneeni vuosiin. Miks musta tuntu, että eläimiä ois siel nykyää paljon vähemmä ku ennen!? Mulla on anyway ollu tänä kesänä semmone epävirallinen bucket list asioista, joita haluun tehä ennen lähtöä. Yks oli Korkeesaaressa ja Suomenlinnas käyminen - ne mä toteutin haha. Ilta meniki sitte Vapianos syödes, Kalliossa ja terdellä. Tänää mä sain sitte ees jotai aikaseks ku vein lukiokirjoja poies ja rikastuin niil. Vielä ois pitkä lista tekemättömiä asioita ennen reissua ja ongelmana on se, et aika alkaa käymää vähiin...

Smile and let the whole world wonder why

Mun loman jälkeiset päivät on sisältäny lähinnä töitä, mut myös kavereiden kanssa hengailua. Mun on niin vaikee käsittää, et kolmen viikon päästä mun elämä muuttuu taas - mä todellaki istun lentokonees kohti Münchenii. Wtf. Tulee tosi kiire nähä kaikki tärkeimmät ihmiset tääl Suomessa, kun töitäkin pitäis tehä ja tavaroita karsia plus varastoida :-(
Anyway fiilikset on tosi hyvät, eikä mua vielkää jännitä saati sitte kaduta. Päinvastoin, toistaseks oon vaan innoissaan ja tyytyväinen siihen, että mä oikeesti uskalsin repästä ja lähtee. On jänskää ku ei tiiä mitä kaikkee mulla on eessä!
Tavarahässäkän keskellä mun on pitäny hoitaa kaikemaailman paperijuttuja niiku kämpän irtisanominen sun muuta. Välis mä oon ehtiny myös vähä treenailla tota saksaa lukemal saksankielist kirjaa ja kuuntelemalla saksankielistä musiikkii. Se on mun tavote tälle reissulle, et ennenkaikkee rohkaistuisin puhuun saksaa. Haluun kuitenkii ny elää hetkessä ja nauttii vikoista viikoista mulle tärkeitten ihmisten keskel, ettei mua sitten siellä maailmalla kaduta, ku en nauttinu tästäki ajasta :-)