Grüss Gott!

Mun on vaikee kuvitella vieläki, että vajaa kuukauden päästä mä tuun asumaan tässä kaupungissa, jossa olin heinäkuun alussa lomailemassa. Mun tuleva kotikaupunki näytti puoliaan myös sateessa (kyllä vain, koko sen ajan ku mä siellä olin niin sato ja aurinko ei ees pilkahtanu). Kaupunki on Helsinkiäkin vilkkaampi ja joka kulmalta löytää Starbucksin tai mäkkärin. Hyvää päivää ei ookaan sielpäi "Guten Tag", vaan "Grüss Gott". Olutkin maistuu paremmalt ku Suomessa, vaikkemmä kaljan ystävä ookaan.Vanhoja kauniita rakennuksia on joka puolella. Liukuportaat vaihtaa välillä suuntaa (ommmgggg). Jalkapallo saa kaupungin ihan sekasin ja laulamaan yhteislauluja kaduilla.

Alotetaas alusta. Mä oon siis Jaana ja täytän kaks päivää ennen Saksanmaalle lähtöä pyöreet kakskymmentä vuotta. Täl hetkel mä asun viel Helsingissä ja oon töissä mäkissä. Asuin ennen Hämeenlinnas ja kävin siellä lukionki. Lähen elokuun lopussa au pair hommiin suomalaissaksalaiseen perheeseen ihan Münchenin kupeeseen. Tarkotus ois toteuttaa pitkäaikainen unelma ulkomailla asumisesta ja oppia saksaki sujuvasti.

Idea au pairiks lähtemisestä tuli tän vuoden aikana, kun opiskelu ammattikorkeekoulussa ei oikein maistunut, vaan mielessä kaihers ulkomaille lähteminen. Ala, jota mä opiskelin ei tuntunutkaa loppujen lopuks ihan omalta, joten mä aloin miettiin vaihtoehtoja mitä tekisin syksyllä. Siinä pohdiskellessa tuli mieleen au pairiks lähteminen, koska se tuntu omalta jutulta, on ollu aiemminki mun haave ja myös siks, koska se tuntu tarpeeks turvalliselta vaihtoehdolta. Tiiän, et mä katuisin, jos jättäisin lähtemättä, koska nyt on elämäntilanteen kannalta otollista lähtee - oonhan mä viel nuori. Ei elämä oo tarpeeks pitkä pelkkään "aikomiseen", vaan unelmia pitää toteuttaakin, ettei sitten vanhempana kaduta.

Jos siis kiinnostaa lukee mun vuodesta au pairina baijerilaisessa suurkaupungissa ja myös ennen sitä lähtövalmisteluista täällä kotipuoles, niin liity lukijaks tai heitä kommenttia! :-)